Jumala puhuu

Jumala puhuu

Juha Saari ja tuulentekijät

Tuulentekijät


Tie Jumalan luokse

Oli kesäyö. Koko perhe nukkui jo kun unen läpi kuulin kaunista laulua. Joku lauloi meidän makuuhuoneessa tuon laulun "Suuri rakkauden meri". Se laulettiin kauniilla, kuuluvalla äänellä. Luulen, että se oli enkeli, joka lauloi, ehkä niitä oli useampia. Raamatussa sanotaan, että enkelit on asetettu meitä palvelemaan.

Heräsin tuohon lauluun, mutta en nähnyt ketään huoneessa. Mieheni nukkui vierelläni aivan rauhassa, eikä kuullut mitään. Jäin makaamaan hereillä ja mietin niitä sanoja, joita laulettiin. Merkillistä oli, että vaikka olin yhden ainoan kerran elämässäni ennen tätä yötä kuullut tuota laulua, nimittäin siinä kokouksessa, jossa tulin uskoon, niin muistin sanat: "Se on täytetty, kuule huuto Golgatalla, Karitsalle kiitos soi... Elon Herran Pyhä veri, Golgatalla virtaili jne."

Kun mietin sanoja, "Elon Herran pyhä veri", siihen tuli hyvin konkreettinen pyhyys. Tuntui, että kaikki ympärillä oli pyhää... Olin itsekin kuin "jähmettynyt" paikalleni, hengitin sitä pyhyyttä ja se tuntui niin ihmeelliseltä. Kun edelleen mietin sanat "Se on täytetty", näin näyn:

Seisoin jyrkänteen reunalla. Kuilu edessäni oli niin syvä, ettei pohjaa voinut nähdä ja niin leveä, ettei toiselle puolelle millään voinut päästä. Kun katsoin toiselle puolelle, siellä oli ihmeellisen valoisaa ja kaunista ja ymmärsin, että siellä on Taivaan Jumala, vaikka en Häntä nähnyt. Raamattu sanookin, että Jumala on niin pyhä, että ihminen menehtyisi, jos näkisi Jumalan täällä maan päällä ollessaan.

Tunsin itseni niin syntiseksi. Yhtäkkiä viereeni, aivan jyrkänteen reunaan, missä kivinen maa jo meni alaspäin, oli pystytetty risti. Se oli sellaista vanhaa, raskasta ja rumaa puuta, karkeaa ja tikkuista. Se oli Jeesuksen risti. Ei se ollut ollenkaan niin kaunis ja koristeltu, kuin mitä meidän kirkoissa tai koruissa on. Näin Hänen jalkansa, jotka oli lyöty kiinni puuhun. Niistä valui verta alas puuta pitkin tuonne syvään rotkoon. Hiljalleen pinta nousi ja koko syvyys oli täytetty. Ja minä huomasin - on syntynyt yhteys Isä Jumalaan sinne toiselle puolelle. Minun syntini heitettiin sinne syvyyteen Jeesuksen vereen ja ne olivatkin nyt vain kuin pieni hiekanjyvä. Voi, miten ihmeellistä, miten riemullista. Koko olemukseni kiitti Jeesusta, tunsin valtavaa rakkautta Häntä kohtaan. Hän täytti kaikki mieleni ja ajatukseni. Tulin niin iloiseksi, että olisin tahtonut juosta ulos ja huutaa koko maailmalle, että "Tulkaa kaikki, tulkaa kaikki, teidän syntinne hukkuvat kuin hiekanmuruset Jeesuksen vereen, ei ole väliä kuinka suuret ne ovat!" Mutta nythän oli yö.

Kun tätä katselin, Jeesus kastoi minut Pyhällä Hengellä. Tunsin, kuinka Hän rakasti minua ja minä rakastin Häntä. Silmistäni, nenästäni ja korvistani vuoti kuin virtana kiitos ja ylistys Hänelle. Rakastuin korviani myöten Jeesukseen. En tiedä kuinka kauan tämä tilanne kesti. Olisin halunnut jäädä siihen loppuiäkseni, niin ihanaa se oli. Kun sitten jo aurinko alkoi nousta, minä nukahdin.

Tämä oli kuva siitä, että ihminen pääsee Jumalan luokse vain Jeesuksen veren kautta. Me kaikki ihmiset olemme syntisiä eikä Jumala voi meitä ottaa taivaaseen ilman, että meidät on puhdistettu. Niin pyhä ja ehdottoman puhdas paikka on taivas, että sinne ei mitään likaista eikä väärää voi koskaan tulla. Koska Jumala rakastaa niin paljon jokaista ihmistä, niin Hän on suunnitellut niin viisaasti, että jokainen joka haluaa voi kuitenkin tulla taivaaseen. Ehtona ja ainoana mahdollisuutena on vain, että tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja niin Hänen verensä puhdistaa kaikesta synnistä ja sitten olemme puhtaita ja kelpaamme taivaaseen. Jumala haluaa meidät jokaisen luokseen kotiin, mutta me saamme itse valita.

Sara


VARPUSEN SAARNA

Varpusen opetus Kylpylä Moriah Classicin ruokasalissa Kuolleen Meren rannalla Israelissa torstaiaamuna 24.10.2008.

Olimme huonekaverini kanssa nukkuneet vähän pidempään, olihan vapaapäivä. Menimme aamiaiselle, joka vielä oli katettuna herkuista notkuvana. Ruokasalissa oli enää pari ihmistä meidän ryhmästä sekä muutama muu. Poimimme mukaamme syötävää ja veimme ne pöytään. Haimme lisää ja palatessamme pöytään eräs veli ryhmästämme vinkkasi meille, että ”älkää juoko noista laseistanne, siellä kävi varpunen juomassa”.

Oho, varpunen...... Sisäinen huomioni herkistyi saman tien. Monta kertaa Jumala on puhunut nimenomaan pikkulinnun kautta, joten vaistomaisesti viritin vastaanottimeni ”ylemmille taajuuksille”. Sitä paitsi, olihan se vähän outoa, että hienoon ravintolasaliin tulee varpunen syömään tai pikemminkin juomaan. Emme nähneet avointa ikkunaa tai muutakaan aukkoa.

Ymmärsin heti, että varpusen tuoma viesti oli ensinnäkin itselleni rohkaisu mennä rukoilemaan erään sisaren puolesta, joka oli sitä hetkeä aikaisemmin pyytänyt ja minähän tietysti arkailin.  Toiseksi tapauksesta muodostui pieni opetus.

Neuvoohan Raamattu kysymään eläimiltä, niin ne opettavat meitä ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat meille, tai ruotsinkielisen käännöksen mukaan ”valaisevat” ymmärrystämme (Job 12:7).

Veli kertoi, että varpunen joi minun mehulasistani. En itse sitä nähnyt, mutta tapaus alkoi puhua sisimpääni. Muut voivat ”juoda” siitä lähteestä minussa, joka muodostuu Jeesuksen elämästä sydämessäni. Tätä en itse näe, mutta elävä vesi Jeesuksesta ja rakkauteni Häneen tulee lähteeksi minussa.

Varpuset ovat ihan tavallisia, ei niitä noteerata kovinkaan arvokkaiksi. Toista on merikotka tai vaikkapa komean värinen, temppuja osaava papukaija, joita matkalla näimme eläintarhassa. Mutta Jumala on valinnut sen, joka ei mitään ole. Miten se onkaan meidän vaikea hyväksyä, me kun niin mielellämme haluaisimme olla jotakin.

Jumalan maailmassa niin paljon arvokasta tapahtuu meidän ihmisten silmiltä salassa. Näkymättömät ovat iankaikkisia. Iankaikkisuudessa kirjataan paljon sellaista mitä me täällä ohitamme jopa mitättöminä asioina. Herkistetään, ystävät, sen tähden silmämme, korvamme ja huomiokykyämme Jumalan salatuille totuuksille! Jumala voi puhua minkä kautta tahansa. Varpunenkin voi olla Jumalan sanansaattajana, mutta Herra haluaa toimia ihmisen kautta. Herran oma on Hänen ”linkkinään” tai Hänen edustajanaan täällä maan päällä. Siis ON pelkällä olemassaolollaankin, koska Jeesus asuu uskovan sydämessä ja Jeesuksen elämä meissä on kuin raikas, puhdas lähde, josta muut saavat juoda.

Kun itse olemme juoneet Jeesuksen antamaa elävää vettä, se tulee meissä lähteeksi (Joh. 4:14) ja taas ruotsinkielistä käännöstä lainatakseni, ”se lähde pulppuaa iankaikkista elämää”. Sisimmästämme juoksee elävän veden virrat (Joh. 7:38). Se on salattua Jumalan viisautta (1. Kor. 2:7). Se on ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27). Kristuksessa on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Minä olen Hänessä ja Hän on minussa. Joudun kysymään itseltäni, ymmärränkö todella – edes vähän??

Ystävät, sisällämme asuu Kaikkivaltias, rajoittamaton Kristus. Me olemme rajallisia, rajoitettuja, mutta Hän voi meissä ylittää rajat. Halleluja! Ajattele, jos me osaisimme todella ”pitää itsemme kuolleina”, miten ylivuotavan paljon lempeyttä ja kaikenlaista hyvyyttä lähimmäisemme saisikaan kokea meidän kauttamme – juoda iankaikkista elämää ja kuinka paljon ihmiset sitä tänään tarvitsevatkaan.

Siskoni ja veljeni, annetaan itsemme tällaisiksi lahjoiksi ja uhreiksi, Jumalalle suloiseksi tuoksuksi (Ef. 5:1-2)! Oikein tiedosta, että sinussa on tällainen lähde, josta janoinen voi juoda ja väsynyt virvottua! Pidä se puhtaana ja anna sen pulputa! Jumalan armosta olet Hänelle sanomattoman arvokas ja välttämätön kanava.

Oi, me rakastamme ja ylistämme Sinua Jeesus!

Sara