Ilmestykset

Ilmestykset

Jeesus ilmestyi Torstille unessa

Minun kokemukseni on, kun näin Jeesuksen. Olin vasta uskoon tullut ja intoa täynnä, kun kaikki syntini olin saanut anteeksi, halusin sen ilon jakaa kaikkien kanssa. Näin yöllä unen, jossa Jeesus tuli luokseni. Hän sanoi, usko Torsti, että sinä olet uskossa. Sanoin siinä unessa, enhän ole yhtään epäillytkään, Jeesus. Hän, Jeesus, oli hyvin totinen ja toisti, usko vain, että olet uskossa ja unen näky päättyi siihen.

Aamulla oltiin Annan kanssa kahvi-pöydässä, kerroin hänelle, näkemäni unen. Anna oli ollut vähän kauemmin jo uskossa. Menin iltavuoroon työhön, tapasin kauan tuntemani uskovan asentajan, aloin kertomaan, oletko Matti kuullut, että minä olen tullut uskoon, Jeesus on minut pelastanut ja antanut kaikki syntini anteeksi. Matti oli siinä kyykkyasennossa ja nousi seisomaan ja sanoi, en usko, että olet tullut uskoon. Olet saattanut vähän parantaa tapojasi, mutta ei sinua ole näkynyt uskovien joukossa (tarkoitti omaa uskon lahkoaan). Hän lähti kävelemään poispäin, minä suu auki katsoin menevän perään. Samassa muistin yöllisen unen, valtava riemu ja ilo täytti minut. Voi sitä iloa ja kiitostas se on sanoin kuvaamatonta, miten taivas meistä pitää huolen.
- Siunausta Torsti

 

Jeesus ilmestyi leirillä

Kun joskus 80-luvulla meillä oli  Roinisen Paavon mökillä lastenleiri. Ja heti alusta alkaen kaikki mikä voi mennä pieleen meni ja lapset oli ihan kauhean villejä ja tottelemattomia ja tuntui että mistään ei tule mitään, ohjaajat olivat hermostuneita... Sitten yhtenä iltana  me kaikki ohjaajat jotka vain pystyimme kokoonnuimme yhteen ja ensin leirin johtaja pyysi meilta anteeksi väärää mielenlaatuaan ja sitten me toinen toisiltamme ja lopuksi rukoilimme... Kun Tuliniemen Riitta rukoili: Jeesus ole läsnä täällä leirillä, näin minä hahmon hänen takanaan ja tiesin ja tunsin, että se on Jeesus ja yritin Riitalle sanoa että enää ei tarvitse rukoilla Jeesus on täällä, mutta en saanut suomen sanaa suustani pitkään aikaan.. Heti sen jälkeen saattoi aistia muutoksen ja seuraavana aamuna meillä oli kuin toinen leiri.. Herra siunasi sen ja moni lapsi tuli sillä leirillä uskoon...
- Hilkka

 

Jumala rauhoitti pelon lentokentällä

Se oli vuosi jossain  80-luvun alussa. Olimme lähdössä lentokoneella lomamatkalle ulkomaille. Olin ollut jonkin vuoden uskossa ja mukana seurakunnan vähän jokaisessa toiminnassa. Evankeliumin työ oli minulle A ja O. Nyt ajattelimme käydä vähän muissa maisemissa. En tiedä omistavani mitään lentopelkoa, mutta tuolla lähtöselvitystilanteissa minuun iski jonkinlainen kauhu lentämistä kohtaan. Sisäiseen maailmaani tuli yhtäkkiä kaikenlaisia ajatuksia, mm "olet menossa löhölomalle, vai? Mitenkäs se hengellinen elämä tästä nyt kehittyy? Onkohan tämä oikein Jumalasta ollenkaan, vai ollaanko sitä omantahdon tiellä. Tuleeko mieleen Raamatun Joona, eikös Joona jättänyt tehtävänsä ja lähtenyt huitelemaan, ja mites sille Joonalle oikein kävikään?  Syvyyden ovet aukenivat ja…….., mites se olikaan? Ja lentokone, sehän on jotenkin vielä vaarallisempi kuin laiva."
Kauhu ja pimeys oikein velloivat aaltoina sisäisessä maailmassani. Liikkuminen alkoi käydä vaivalloiseksi, tuntui kuin jaloissa olis ollut betonikengät. Loppuviimeksi raahauduin lennon odotussaliin. Yritin pitää raskaaksi käynyttä päätäni suorassa, ja katselin salin suurista ikkunoista tankattavia lentokoneita kentällä. Samassa näin, vaikka en kuitenkaan silmilläni, hyvin todellisen ja voimakkaan vaikutelman. SUURI KÄSI oli lastattavan koneen alla. Aivan kuin voimakas tuuli olisi puhaltanut synkät pilvet sisimmästäni tiehensä. Tilanne muuttui hetkessä, kaikki näytti aivan toisenlaiselta. Aivan niin kuin linnutkin olis laulaneet, "Jumalan kämmenellä ………".
Ajan tullen menin reippaasti koneeseen. Tuskin rauhani olisi häiriintynyt edes ilmakuopissa.

Hieno muisto, kiitos Herralle.
- Jussi